Alvi ry:n Historia
Risto Jylhän muistikuvia ALVI ry:n alkuvaiheilta
Olin mukana Alvi ry:n alkusuunnittelussa joiltakin osin ja sitten yhdistyksen hallituksen jäsenenä ensimmäisinä toimintavuosina. Jotkin muistikuvani näistä 30 vuoden takaisista tapahtumista saattavat olla sellaisia, että ehkä kiinnostavat yhdistyksen historiaan perehtyviä.
1990-luvun alkuvuosia hankin elantoni freelance-toimittajana. Ajoittain tulotasoni vaati hieman kohotusta. Lisätienestejä löysin mm tekemällä keikkaa Talin parakkiasuntolan vahtimestarina. Tämä työ oli helposti saatavillani, koska hyvä ystäväni Esa Talvikko työskenteli tuon asuntolan vastaavana hoitajana.
Asuntolassa vieraili säännöllisesti myös toimelias rouvashenkilö Seija Järvinen tapaamassa sinne asumaan sijoitettua poikaansa. Esan ja Seijan kanssa keskustellessani huomasin heidän keskuudessaan heränneen ajatuksen, mitä voitaisiin tehdä tällaiseen alkeelliseen asuntolaan ilman riittävää tukea sijoitettujen mielenterveyden vaikeuksia kokevien ihmisten olosuhteiden parantamiseksi. Koska tämä kysymys oli enemmän kuin oleellinen, oli Esan ja Seijan helppo vetää myös minut mukaan näihin keskusteluihin. Vailla minkäänlaista hoiva-alan kokemusta roolini oli jonkinlainen yleismies, mutta useiden yhdistysten hallituksien jäsenenä toimineena koin kuitenkin voivani antaa joitakin apuja käynnistyvässä projektissa.
Keskusteltiin ja suunniteltiin ja keskusteltiin. Näkemys siitä, millainen tuetun asumisen yksikkö olisi optimaalinen kiteytyi. Seija ja jossain määrin myös Esa loivat yhteydet asiassa tarpeellisiin viranomaisiin ja rahoittajiin.
Melko ripeästi Alvi ry sitten saikin hallintaansa toimitilat Töölöstä Dommaa vastapäätä. Kiinteistö oli melko huonokuntoinen ja tarvittiin ainakin perusteellista pintaremonttia. Varojen vähäisyyden vuoksi sitä oli mahdollisuuksien mukaan tehtävä talkoovoimin. Ison panoksen tähän työhön kantoi Esa Talvikko. Kävin auttelemassa sen mukaan mitä omilta töiltäni ennätin. Varmaan muitakin tekijöitä on ollut, mutta siitä minulle ei ole jäänyt muistikuvia, koska menin ja tulin vain omien aikataulujeni mukaan.
Tähän vaiheeseen ennen ensimmäisten asukkaiden saapumista pientä organisaatiotamme koetteli ilmeinen ristiriita yhdistyksen toiminnan painopisteistä.
Seijalla oli kädet täynnä työtä perustamisvaiheen käytännön järjestelyissä ja neuvotteluissa asiaamme vaikuttavien viranomaisten ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa.
Esalla puolestaan oli oma visionsa yhdistyksestämme mielenterveyspotilaiden militanttina taistelujärjestönä. Ja tätä taistelua hyvän asian puolesta olisi käytävä nyt ja heti kantamatta huolta siitä, mitä siltoja saattaisimme polttaa tässä vaiheessa, kun monet toimintamme edellytykset olivat hiuskarvan varassa. Minun ikäväksi velvollisuudekseni koitui toimia iskunvaimentimena yhdistyksemme kahden vahvan persoonallisuuden välissä. Niin kuitenkin päästiin etenemään Seijan suunnitelmien mukaisella käytännöllisellä linjalla.
Kaiken tämän hässäkän keskellä ilmeni huolestuttavia akuutteja ongelmia Esan toiminnassa. Tilanne vaikutti kehittyvän niin arvaamattomaan suuntaan, että päätimme Seija kanssa eristää Esa Talvikon yhdistyksen vastaisesta toiminnasta. Minun osakseni koitui siirtyä iskunvaimentamisesta Seijan siipimieheksi. Hyvä ystävyys siinä Esan kanssa meni kai lopullisesti katkolle.
Alvi-kodin saadessa ensimmäiset asukkaansa oli toiminnassa alkuun paljon tarvetta luovalle inspiraatiolle. Minäkin vailla mitään alan pätevyyttä jouduin tekemään yövalvojan tointa useaan otteeseen ennen kuin riittävä määrä ammattitaitoista henkilökuntaa saatiin palkattua. Yövuoroissa ohjelmoin toimiston tietokoneelle melko yksinkertaisen excel-pohjaisen asukasrekisterin. Hieman hämmästyin, kun myöhemmmin toimistolla käydessäni havaitsin sen olevan yhä aktiivisessa käytössä.
Henkilökunnan rekrytointi oli onnistunutta ja kaltaiseni yleismies saattoi siirtyä hallituksen rivijäsenenä ihailemaan toiminnan etenemistä ammatillisesti pätevään suuntaan. Vielä yhden tehtävän asetin tavoitteeksi ennen kuin pyytäisin eroa Alvi ry:n hallituksesta. Arvioin, että pätevän henkilökunnan lisäksi myös yhdistyksen hallituksessa tulisi olla riittävää ammatillista pätevyyttä. Sitten sainkin tilaisuuden kertoa yhdistyksen toiminnasta psykiatriaan erikoistuneelle tohtorille, Pekka Jousilahdelle. Hän kiinnostui projektistamme ja esittelin asian Seijalle, joka piti ehdotusta ja Pekan henkilöä sopivana. Kiitettävän uskollisesti Pekka sitten onkin jatkanut toimintaa Alvi ry:n hallituksessa.